Poikkeuslupa

Ensimmäinen kosketuksemme Helsingin byrokratiaan saimme poikkeusluvan haussa keväällä 2016. Tonttimme sijaitsee vanhalla pientaloalueella, jossa tehokkuusluku on e = 0,2. Heti alussa oli selvää, että tehokkuuslukua tulisi kasvattaa 0,25:een tai projekti voisi tyssätä heti alkuunsa.

Pääsuunnittelijamme mukaan tehokkuusluvun nosto poikkeusluvalla olisi läpihuutojuttu. Noin kuukauden verran kävimme läpi talon sijoittelua tontille, jonka perusteella pääsuunnittelija teki asemapiirroksen. Keskiviikkona 10.5.2016 saimme tiedon että rakennusvalvontaan oli varattu ennakkoneuvotteluaika yhdeksän päivän päähän. Jos saisimme naapurikuulemiset tehtyä tähän mennessä, voisi luvan jättää sisään saman tien, mikäli huomautettavaa ei olisi.

Kiireesti siis tapaamaan tulevia naapureita. Naapureiksi lasketaan kaikki kenen kanssa on yhteistä rajaa sekä tien toisella puolella olevat talot myös epäsuorasti. Meillä naapureita on siis vaatimattomat yhdeksän. Osa naapureista ei tietenkään ollut kotona, mutta sinnikkäs yhteystietojen kaivelu ja soittelu toi tulosta ja saimme kuin saimmekin naapurikuulemiset tehtyä päivää ennen neuvottelua.

Käsittelyssä huomautettiin kuitenkin viheralueella olevasta autopaikkavarauksesta sekä palo-osastoinneista, joten hakemus saatiin jätettyä vasta seuraavana maanantaina 22.5.2016 Tuolloin pääsuunnittelija arvioi, että käsittelyssä saattaisi mennä noin 3 kuukautta riippuen jonoista.

Syyskuun lopussa saimme kirjeen rakennusvalvonnasta; poikkeuslupa oli myönnetty! Hintaa luvalle tuli 1000 euroa sekä tietysti olimme maksaneet jo aiemmin palkkion pääsuunnittelijalle. Aikaa poikkeusluvan hakemiseen kaikkineen kului noin puoli vuotta, josta neljä kuukautta itse hakemuksen käsittelyyn.

Helsingissä on puhuttu paljon tonttipulasta ja rakentamisen tehokkuuden lisäämisestä. Myös pöytäkirjassa perusteluina on mainittu, että tehokkuusluvun nosto edistää kaavoituksen tavoitteita lisäämällä tehokkuutta. Olisikohan tässä poikkeuslupamenettelyssä tehostamisen tarvetta? Edistäisiköhän turhan byrokratian poisto rakentamista tai nopeuttaisi sitä? Olisiko järkevää kasvattaa pientaloalueiden tehokkuuslukua jo valmiiksi, jos se kerran on kaavoituksen tavoite?

Pohjatutkimus

Palataan ajassa taaksepäin viime kesään, joilloin tontillamme tehtiin pohjatutkimus ja pintavaaitus. Tällöin poikkeuslupahakemus tontin tehokkuusluvun korottamiseksi oli jo sisällä ja halusimme tehdä pohjatutkimuksen projektin alussa, koska haaveissamme oli kellarin rakentaminen. Lähes kaikilla naapureilla on kellarit, eikä tietääkseni missään ole tehty paalutuksia. Oletimme kellariperustuksen mahdolliseksi, jopa helpoksi.



Monitoimikaira




Kesäkuun alussa ajattelin että meillä alkaa olla kiire tutkimuksen kanssa, joka nyt ajateltuna tuntuu lähinnä huvittavalta. Myös pohjatutkimusta tekevillä yrityksillä tuntui olevan kiire ja lisäksi kellarikohteeseen vaadittavan pohjavesiputken poraus oli liikaa joillekin yrityksille. Lopulta ainoastaan Uudenmaan Pohjatutkimus Oy:n tarjous täytti kaikki vaatimuksemme, joten valintamme päätyi heihin. Heiltä sain asiallisen tarjouksen todella nopeasti, ja olin kuullut heistä etukäteen positiivista palautetta. Ainoa yllätys oli, että seuraava vapaa aika oli yli kuukauden päässä, joten meidän täytyi vain odotella.

Kairaus ja pintavaaitus käynnissä

Kauniina heinäkuisena päivänä, jolloin pohjatutkimus oli sovittu aloitettavaksi puoli yhdeksän aikaan aamulla, saavuimme tontille täsmällisesti sovittuna ajankohtana. Tällöin Uudenmaan Pohjatutkimuksen peräkärry oli jo pysäköitynä kadulle ja kaksi kaveria oli täydessä työn touhussa. Toinen hoiti kairauksia ja toinen pintavaaituksia. Nämä ammattimiehet eivät turhia höpisseet, vaan tekivät sitä mitä oli tilattu.

Kairauksia tuli tontille 7 sekä pohjavesiputki. Kairaukset oli tehty muutamassa tunnissa ja pohjaveden pinnan mittaus jonkin ajan kuluttua kairauksesta. Tosin raportin mukaan pohjavedenpintaa oli käyty mittaamassa parina päivänä tämän jälkeenkin.

Pintavaaituksia tuli monta pistettä omalta ja naapurienkin tonteilta. Pintavaaitukset kestivät yllättävän kauan ja vasta iltapäivällä peräkärry sekä työmiehet olivat poistuneet - mitään sanomatta - tonttimme edestä.




Siinä meni marjapuskat

Tulokset

Kolme päivää tutkimusten jälkeen sähköpostiini kilahti raportti. Raportin mukaan kaivuuta ei saa ulottaa tason 14.0 alapuolelle, vaikka maanpinta oli vain noin 1-2 metriä tuota tasoa korkeammalla. Siis mitä? Kovin matalaksi jäisi kellari...

Pohjaveden korkeus oli kuitenkin tasolla 12.89, joten tiedustelin raportin lähettäjältä olisiko kellari silti mahdollinen ja olisiko kaivuuta mahdollista ulottaa syvemmälle.

Sain tietää että tärkeintä on, että pohjaveden tasoa ei alenneta pysyvästi. Kuitenkin mikäli kaivuu ulotetaan tasoa 14 syvemmälle, kasvaa maan häiriintymisriski pohjaveden takia.



Tontti rullalla

En ollut koskaan kuullutkaan häiriintyneestä maaperästä. Jos maata häiritsisi kaivamalla ja tärinällä, voisi maa menettää kantavuutensa. Tämä saattaisi tarkoittaa paalutusta ja joidenkin lähteiden mukaan vaikuttaa maaperän kantavuuteen jopa laajemmallakin alueella.


Selvittelin asiaa olemalla yhteydessä useaan maaurakoitisjaan ja kellaritoimittajaan. Kellarin hinta-arvio jäi silti varsin epämääräiseksi joistakin kymmenistä tuhansista joihinkin satoihin tuhansiin. Kukaan ei uskaltanut ottaa juuri minkäänlaista kantaa maaperän kantavuuteen ja kellarirakentamisen epävarmuus kasvoi meille liian suureksi.  Päätimme siis jättää maaperän rauhaan. Ilman kellaria perustus olisi kuitenkin melko helppo.

Kellarin poisjäänti muutti suunnitelmiamme jonkin verran ja talostamme on tulossa nyt alkuperäisiä suunnitelmia pienempi. Tuolloin ei auttanut kuin aloittaa suunnitelmat uudelleen - nyt kompaktina maan päälle.

Tervetuloa!

Keväällä 2018 meidän perheellä pitäisi olla uusi oma koti. Aloitimme rakennusprojektin suunnittelun jo keväällä 2016, mutta alku oli hyvin verkkainen - enemmän ajatusten pyörittelyä ja haaveilua. Tarkoituksenahan meillä on rakennuttaa Helsinkiin pientalo, jossa eletään aluksi lapsiperheen arkea, mutta myös jossain vaiheessa talon on tarkoitus olla kahden aikuisen koti.

Alusta alkaen olin päättänyt, että haluan kirjoittaa projektistamme blogin, jotta meillä olisi "päiväkirja", muistona tästä toivottavasti vain kerran elämässämme tehtävästä projektista. Siksi aloittaminen tuntui vaikealta: Ensimmäinen postaus piti kirjoittaa, kun meillä on tontti valmiina. Sitten talokauppojen jälkeen ja myöhemmin sopivia deadlineja oli jo molemman käden sormilla laskettavaksi.

Nyt ollaankin jo siinä vaiheessa, että tontista on tehty vuokrasopimus ja talomalliksi on valikoitunut Design-Talon Helsinki pientalo ja pohjakuvatkin on jo lyöty lukkoon. Tuosta talovalmistajan kilpailutuksesta on tarkoitus kirjoittaa vielä tarkemmin omassa postauksessaan. Sen voin jo kertoa, että ensin ainoaksi valintakriiteeriksi meinasi valikoitua se, kuka talomyyjistä tarjosi meille kahvia ja kuka ei, mutta lopulta muut asiat painoivat vaakakupissa kahvia enemmän (ja jouduimme itse ostamaan kahvimme).

Koska perheessämme on yksi pääasiassa visuaalisesta ilmeestä kiinnostunut ja yksi insinööri, mieheni keskittyy kirjoittamaan enemmän noista talon teknisistä hienouksista. Komppaan häntä niissä täysillä, taloon on tulossa kaikkea tosi hienoa! Tosin en kuulemma saa enää tuulettaa montaa päivää putkeen, joka saattaa olla minulle aikamoinen haaste oppia.

Vaikka pääasiassa kirjoitamme tätä blogia päiväkirjamaisesti omaksi muistoksi, toivottavasti tänne löytää tiensä jokunen sellainenkin lukija, jota oman talon rakennuttaminen ja meidän projektimme edistyminen kiinnostaa. Tai nyt edes äitini, isini ja muutama muu sukulainen, jotka tullaan pakottamaan tai tarvittaessa lahjomaan lukijoiksi. Ja koska usein ajatuksemme tuppaavat rönsyilemään, tulee blogiin varmasti muitakin juttuja kuin vain tiukasti rakentamiseen liittyviä. Eli tervetuloa seuraamaan meidän viisihenkisen perheen menoa. Toivottavasti viihdyt seurassamme!