Kuvien leimaaminen

Piirustusten, etenkin kvv-kuvien, leimaaminen aiheutti taas viivytystä projektiimme. Rakennusluvanhan saimme jo heinäkuun alussa ja käsittelyyn meni Helsingissä aikaa (vain) 6 viikkoa. Heinäkuussa rakennusvalvonta ja moni urakoitsija lomaili, joten heinäkuun pyhitimme tontin raivaukselle. Aloituskokous pidettiin heti elokuun alussa, ilman suurempia huomautuksia. Saimme silloin virallisen luvan aloittaa tallin purkamisen. Tosin vastaava mestarimme sanoi ennen aloituskokousta, että purkamisen voisi jo aloittaa. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että odotimme aloituskokousta ja tarkastajan lupaa.

Työmaakyltti pystyssä - 1/2 tuntia ennen aloituskokousta

Maatyöt saisimme aloittaa heti, kun kvv-suunnitelmat on lemattu. Kvv-suunnitelmat olimme hyväksyneet jo heinäkuun puolivälin paikkeilla ja kaiken piti olla kunnossa. Leimaa ei vain kuulunut. Liekö syynä sitten rakennusvalvonnan kesälomat vai talotehtaan verkkainen toiminta, mutta kuvien leimaamiseen meni aikaa yli kuukausi! Rakennekuviin puolestaan leima lyötiin muutamassa päivässä. Toisaalta leimaamisen hoitikin ulkopuolinen rakennesuunnittelija. Maatöiden aloitukseen tämä ei kuitenkaan enää auttanut. Ilman kvv-kuvia maatöitä ei voitu aloittaa.

Meidän ei auttanut muu kuin siirtää talotoimitusta parilla viikolla eteenpäin. Tästä saimmekin talotoimittajalta tiukat ukaasit siitä, että siirto onnistuu veloituksetta vain kerran, vaikka kyseessä ei ollut meistä johtuva viivästys. Vielä tässä vaiheessa emme tienneet, milloin kuvat leimattaisiin ja riittäisikö tuo kahden viikon viivästys vai ei.

Näin jälkikäteen mietittynä viivyttäminen kahdella viikolla oli oikea ratkaisu. Leima saatiin papereihin pian talotoimitusajan muutoksen sekä muutaman tiukemman sähköpostin ja puhelun jälkeen. Tämän jälkeen saimme aloittaa maatyöt!

Ennakkonäyttö

Rakennuslupahakemus on tällä hetkellä jo sisällä ja odottelemme mitä tuleman pitää. Ennakkonäyttö rakennusvalvontavirastossa käytiin tekemässä jo maaliskuussa. Pääsuunnittelijamme toki olisi tehnyt ennakkonäytön ilman meitäkin, mutta sanoi että mukaan saa mennä jos haluaa. Ja tottakai olen niin utelias, että halusin mukaan.

Ennakkonäyttö olikin mielenkiintoinen kurkistus Helsingin rakennusvalvontaan. Sinänsä selvisimme vähällä ja mitään mullistavaa ei löytynyt, mutta silti rakennustarkastajan kommentit vetivät miltei sanattomaksi.

Esimerkiksi talon sävytys ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Olimme nimittän suunnitelleet talomme valkoiseksi (Tikkurila X619) ja katon sekä räystäiden ja syksytorvien värin tummanharmaaksi (RR23) sekä muutenkin tehosteväriksi tummanharmaata (RAL 7024). Tiedän, että samoja värisävyjä on käytetty monessa muussakin talossa. Rakennustarkastajan mukaan Helsingissä ei kuitenkaan saa korostaa talon kulmia ja valkoinen värikin oli huono. Anteeksi mitä? Tummat syöksytorvet eivät siis käy ja talokin voisi olla mieluummin vaikka harmaa. Jos tontillamme katsoo naapuritaloja, niin ainakin neljässä on kulmat korostettu eri sävyllä. Helsingissä kävellessä melkein joka kulman takana on valkoisia taloja, joissa on harmaat syöksytorvet. Vaihdoimme syöksytorvet valkoisiksi, kuten yläpalkin kuvastakin näkyy. Syöksytorvien ja räystäiden väri ei ollut meille kuitenkaan niin iso asia, että olisimme jaksaneet asiasta enempää vääntää. Talomme väri säilyy kuitenkin valkoisena.

Toinen kulmakarvoja kohottava kommentti tuli esteettömyydestä. Olimme pyrkineet suunnittelemaan kotimme alakerran esteettömäksi ja sellaiseksi että talossa pystyy asumaan helposti kaikissa elämäntilanteissa. Esittelinkin esteettömyyttä ylpeänä, kunnes rakennustarkastaja kysyi: "Miten etuoven kuistille pääsee?" Kuistillemme johtaa muutama porrasaskelma. Kuviin piirretty invaluiskavaraus ei ollut tarkastajalle riittävä, vaan kotiimme pitää päästä rullatuolilla heti, kun talo on valmis. Lähipiirissämme ei ole tällä hetkellä ketään, joka tarvitsisi rullatuolia tai edes rollaattoria normaalissa arjessa. Nyt vaunuikäinen tyttäremmekin osannee jo kävellä itse talomme valmistuessa. Tämän vuoksi vaatimus esteettömästä pääsystä omalle etuovelle tuntui hieman erikoiselta. Ratkaisimme esteettömän pääsyn muokkaamalla maanmuotoa kuistin vierellä siten, että kulkeminen rullatuolillakin on mahdollista. Emme ole siis välittömästi asentamassa tuota pohjakuvissa varauksena näkyvää invaluiskaa.

Muut kommentit koskivat enemmän piirustuksien tarkentamisia sekä palosuojauksia, jotka olivat enemmän sitä mitä etukäteen olin odottanut. Jälkeenpäin pääsuunnittelijamme totesi, että ennakkonäyttö meni odotusten mukaisesti ja mitään suurempaa ei tullut esiin. Huh, täytyy huokaista helpotuksesta. Toivottavasti rakennusluvan käsittelyssä ei enää tule mitään tämän ihmeempää.

Naapurikuuleminen

Naapurin kuuleminen - lomakkeet valmiina

Toive projektin alkamisesta elää. Eilen oli aika tehdä naapurikuulemiset rakennuslupaa varten. Kuten aikaisemmassa postauksessani kirjoitin, naapureita meillä on vaivaiset yhdeksän. Osa naapureista tosin eivät ole rajassa kiinni tai yhteistä rajaa on vain kulma, joten näillä naapureilla ei ole ollut kovin paljon kysyttävää hankkeestamme.

Onneksi valtaosa naapureista oli vapun jälkeisenä tiistai-iltana kotona ja saimme päivässä melkein kaikki kuulemiset tehtyä. Pari nivaskaa vielä odottaa allekirjoituksia, mutta hirveä kiire meillä ei vielä onneksi ole.

Kenelläkään naapureista ei toistaiseksi ole ollut mitään huomautettavaa, vaikka muutama suostumusta vaativa kohta lomakkeesta löytyykin. Talomme on nimittäin 30 senttiä liian korkea ja varasto kahden metrin päässä rajasta. Tosin kaavan mukaan talousrakennuksia saa rakentaa kahden metrin päähän ilman naapurin lupaakin, mutta koska meillä varasto on kiinni talossa, tulee suostumus hakea. Todella loogista ;)

Onneksi naapurimme ovat mukavia ja etupäässä toivottivat onnea tulevaan koitokseen. Suunnitteluvaihe on kyllä ollut käsittämättömän hidasta, emmekä ole vielä edes saaneet lopullisia lupakuvia talotoimittajalta. Saa nähdä milloin saamme lupahakemukset sisälle, mutta taas tuntuu siltä että toivoa vielä on.

Poikkeuslupa

Ensimmäinen kosketuksemme Helsingin byrokratiaan saimme poikkeusluvan haussa keväällä 2016. Tonttimme sijaitsee vanhalla pientaloalueella, jossa tehokkuusluku on e = 0,2. Heti alussa oli selvää, että tehokkuuslukua tulisi kasvattaa 0,25:een tai projekti voisi tyssätä heti alkuunsa.

Pääsuunnittelijamme mukaan tehokkuusluvun nosto poikkeusluvalla olisi läpihuutojuttu. Noin kuukauden verran kävimme läpi talon sijoittelua tontille, jonka perusteella pääsuunnittelija teki asemapiirroksen. Keskiviikkona 10.5.2016 saimme tiedon että rakennusvalvontaan oli varattu ennakkoneuvotteluaika yhdeksän päivän päähän. Jos saisimme naapurikuulemiset tehtyä tähän mennessä, voisi luvan jättää sisään saman tien, mikäli huomautettavaa ei olisi.

Kiireesti siis tapaamaan tulevia naapureita. Naapureiksi lasketaan kaikki kenen kanssa on yhteistä rajaa sekä tien toisella puolella olevat talot myös epäsuorasti. Meillä naapureita on siis vaatimattomat yhdeksän. Osa naapureista ei tietenkään ollut kotona, mutta sinnikkäs yhteystietojen kaivelu ja soittelu toi tulosta ja saimme kuin saimmekin naapurikuulemiset tehtyä päivää ennen neuvottelua.

Käsittelyssä huomautettiin kuitenkin viheralueella olevasta autopaikkavarauksesta sekä palo-osastoinneista, joten hakemus saatiin jätettyä vasta seuraavana maanantaina 22.5.2016 Tuolloin pääsuunnittelija arvioi, että käsittelyssä saattaisi mennä noin 3 kuukautta riippuen jonoista.

Syyskuun lopussa saimme kirjeen rakennusvalvonnasta; poikkeuslupa oli myönnetty! Hintaa luvalle tuli 1000 euroa sekä tietysti olimme maksaneet jo aiemmin palkkion pääsuunnittelijalle. Aikaa poikkeusluvan hakemiseen kaikkineen kului noin puoli vuotta, josta neljä kuukautta itse hakemuksen käsittelyyn.

Helsingissä on puhuttu paljon tonttipulasta ja rakentamisen tehokkuuden lisäämisestä. Myös pöytäkirjassa perusteluina on mainittu, että tehokkuusluvun nosto edistää kaavoituksen tavoitteita lisäämällä tehokkuutta. Olisikohan tässä poikkeuslupamenettelyssä tehostamisen tarvetta? Edistäisiköhän turhan byrokratian poisto rakentamista tai nopeuttaisi sitä? Olisiko järkevää kasvattaa pientaloalueiden tehokkuuslukua jo valmiiksi, jos se kerran on kaavoituksen tavoite?