Siivouspäivä

Viikonloppuumme on mahtunut paljon ohjelmaa. Saimme nykyisen asuntomme myytyä ennätysajassa ja tämän kuun lopussa muutamme väliaikaiseen asuntoomme. Tämän vuoksi olen nyt käynyt läpi lasten liian pieniä vaatteita ja kiikuttanut niitä kirpputorille. Eilen kävin siistimässä pöytää ja viemässä lisää myytävää. Kirpputorilta suuntasimme perhetennisvuorollemme, joten tontille ehdimme vasta iltapäivällä - juuri sadekuuron alkaessa.

Olohuoneen isot ikkunat. Vasemmalla olevaan aukkoon tulee liukuovi. Oikealla näkyy eteläpääty. Yläkerran ranskalaisen parvekkeen takana on vanhempien makuuhuone.

Tarkoituksena oli siivota tonttia ja merkitä jätteiden lajittelupisteet. Mikko tilaa tontille roskalavan, jonne laitetaan rakennusjäte. Erottelemme siitä ainakin puhtaan puun ja painekyllästetyn puun. Ehkä lisäämme vielä ainakin pahvit siinä vaiheessa, kun kiintokalusteet saapuvat.

Saimme myös lapset hommiin, kun alapohjasta pitää vastaavan mestarin käskystä kerätä kaikki lehdet ja muu orgaaninen jäte. Tosin tytöt eivät jaksaneet kovin kauan näpertää lehtien parissa ja lähtivät tutkimaan sateen jäljiltä mutaista tonttia. Lehdet jäivät meidän aikuisten huoleksi.

Tytöt hommissa. Vielä hymyilyttää.

Kun sade hellitti, kiipesin rohkeasti rakennustelineille katsomaan, millaiset maisemat yläkerran ikkunoista näkyy. Vaikka olemmekin pääkaupungissa tiivisti täydennysrakennetulla alueella, varsinkin esikoisen huoneen ikkunasta aukeaa varsin avara näkymä. Oli kyllä aika jännittävää kiivetä telineille - rohkeita ovat nuo rakennusmiehet, kun heitä ei huimaa työskennellä noin korkealla.

Rakennustelineillä - alavasemmalla näkyy esikoisen huoneen ikkunan kulma. En älynnyt ottaa kuvaa näkymän suuntaan.

Sunnuntaina työt jatkuvat polttopuiden kasaamisella tontin kulmaan kuivumaan ja se lehtien kerääminen jatkuu myös. Nuoruuden urheiluharrastuksesta onkin keräilyhommassa hyötyä: olen useammankin kerran ollut muodostelmaluistelukilpailuissa paljettityttönä eli keräämässä jäältä luistelijoiden kilpailupuvuista mahdollisesti jäälle pudonneita paljetteja ja muita koristeita. Samalla tekniikalla voin nyt kerätä lehtiä talomme alapohjasta. Tosin jäältä löytyi ehkä muutamia paljetteja koko kilpailun aikana, kun alapohjassa lehtiä on korikaupalla.

Tässä kulmassa haaveilen jo lukevani hyvää kirjaa pehmeässä nojatuolissa. Oikealle ikkunan eteen tulee Rais Viva 120 -kevyttakka.

Pystytys

Syksyn ensimmäiset kunnon sateet ja meidän talon pystytys. Kuinka voikin olla näin huono tuuri säiden suhteen? Saavuin tontille aamulla kahdeksalta ja talon pystytys oli jo kovassa vauhdissa. Elementtirekka oli parkkeerannut kadulle tontin eteen ja nosturi nosteli elementtejä paikoilleen tontin toiseen laitaan. Varaston ja talon väliseinä oli jo paikoillaan. Takaseinä liukui sulavasti puiden ohi paikoilleen. Elementit napsahtelevat kohdilleen kuin legopalikat. Puoli yhdeksältä ensimmäisen kerroksen kaikki elementit olivat jo paikallaan.

Ensimmäinen elementti nosturin kyydissä

Myrsky - ja ennen kaikkea sade - huoletti meitä ennen pystytystä. Talotehtaalta kuitenkin vakuutettiin, ettei syytä huoleen; ei talomme ole ensimmäinen sateella pystytetty. Elementit kyllä näyttivät olevan varsin hyvin suojattuja ja pystyttäjät suojasivat reunat heti pystytyksen jälkeen. Toivottavasti saadaan pian vesikatto päälle ja rakennuslämmitin puhaltamaan. Ostin sen jo valmiiksi, edullisesti käytettynä.

Elementtirekka purkamassa kuormaa

Tavaraa tuli tontille kaksi rekallista. Molemmat rekat oli purettu noin yhden aikoihin ja toisen kerroksen elementit valmisteltu nostamista varten. Neljän aikoihin toisen kerroksen elementit olivat paikoillaan ja kattotuolien kiinnitys käynnissä viideltä. Todella tehokasta pystytystä.

Oli mielenkiintoista vihdoin nähdä, miltä talo todella näyttää. Tontin maisema muuttui kerralla ja suunnitelmissa sekä malleissa pyöritellyt kuvat ovat vihdoin oikeasti nähtävissä. Siitähän tulee ihan oikea talo!

Ensimmäisen kerroksen elementit lähes paikallaan

Tontti täyttyi tavarasta

Elementit paikoillaan, kattotuolien kiinnitystä

Maatyöt

Maatyöurakoitsija löytyi pitkän etsinnän jälkeen. Hyvää kannatti etsiäkin ja maatyöt sujuivat osaavien ammattilaisten kanssa helposti.  Kvv-kuvatkin saatiin leimattua, mutta taas tuli yllätys vesiliitosten aikataulun kanssa - liitosaika HSY:ltä saatiin vasta parin kuukauden päähän! Jokatapauksessa maatyöt käynnistyivät ja liitokset kadulle tehdään joskus myöhemmin.

Tontilla rupesikin tapahtumaan nopeasti. Ensimmäisenä purettiin autotallin laatta ja routaeristeet. Routaeristeet oli tavoite saada ehjänä, mutta toisin kävi. Levyjä tuli autotallin alta uskomattoman paljon, mutta harmiksemme kaikki levyt hajosivat käyttökelvottomiksi.

Tonttiin upotettiin melkoinen määrä putkia ja erilaisia kaivoja. Mielenkiintoista oli seurata sateisena syksynä salaojakaivojen toimintaa. Kaivoihin kun ei kertynyt mitään ja mieleen tulee, ovatko ne kaikki todellakin tarpeellisia. Tontin maaperä tuntuu imevän hyvin vettä.

Maatöiden alettua tontin ilme muuttui nopeasti ja vihdoin alkoi näyttämään siltä että tontille nousisi vielä joku päivä talo.

Maatyöt etenivät vauhdilla

Ensimmäisen päivän jälkeen tallin routaeristeet kerätty jätesäkkeihin

Tonttikin näyttää paljon isommalta

Suodatinkankaiden ja sadevesijärjestelmän asennusta

Oja putkille kaivettuna

Pumppaamojen asennusta

Kuvien leimaaminen

Piirustusten, etenkin kvv-kuvien, leimaaminen aiheutti taas viivytystä projektiimme. Rakennusluvanhan saimme jo heinäkuun alussa ja käsittelyyn meni Helsingissä aikaa (vain) 6 viikkoa. Heinäkuussa rakennusvalvonta ja moni urakoitsija lomaili, joten heinäkuun pyhitimme tontin raivaukselle. Aloituskokous pidettiin heti elokuun alussa, ilman suurempia huomautuksia. Saimme silloin virallisen luvan aloittaa tallin purkamisen. Tosin vastaava mestarimme sanoi ennen aloituskokousta, että purkamisen voisi jo aloittaa. Ehkä kuitenkin ihan hyvä, että odotimme aloituskokousta ja tarkastajan lupaa.

Työmaakyltti pystyssä - 1/2 tuntia ennen aloituskokousta

Maatyöt saisimme aloittaa heti, kun kvv-suunnitelmat on lemattu. Kvv-suunnitelmat olimme hyväksyneet jo heinäkuun puolivälin paikkeilla ja kaiken piti olla kunnossa. Leimaa ei vain kuulunut. Liekö syynä sitten rakennusvalvonnan kesälomat vai talotehtaan verkkainen toiminta, mutta kuvien leimaamiseen meni aikaa yli kuukausi! Rakennekuviin puolestaan leima lyötiin muutamassa päivässä. Toisaalta leimaamisen hoitikin ulkopuolinen rakennesuunnittelija. Maatöiden aloitukseen tämä ei kuitenkaan enää auttanut. Ilman kvv-kuvia maatöitä ei voitu aloittaa.

Meidän ei auttanut muu kuin siirtää talotoimitusta parilla viikolla eteenpäin. Tästä saimmekin talotoimittajalta tiukat ukaasit siitä, että siirto onnistuu veloituksetta vain kerran, vaikka kyseessä ei ollut meistä johtuva viivästys. Vielä tässä vaiheessa emme tienneet, milloin kuvat leimattaisiin ja riittäisikö tuo kahden viikon viivästys vai ei.

Näin jälkikäteen mietittynä viivyttäminen kahdella viikolla oli oikea ratkaisu. Leima saatiin papereihin pian talotoimitusajan muutoksen sekä muutaman tiukemman sähköpostin ja puhelun jälkeen. Tämän jälkeen saimme aloittaa maatyöt!

Autotallin purku

Ennen rakentamisen alkamista tontillamme oli hyvässä kunnossa oleva varsin tilava autotalli. Talli olisi kuitenkin tullut niin lähelle terassiamme, että alusta alkaen oli selvää, että autotalli joudutaan purkamaan.

Autotallin purkamista ei alunperin ollut tarkoitus tehdä heti, vaan vasta uuden pienemmän varaston valmistuttua. Tällöin tavaroiden välivarastoinnista ei olisi tarvinnut huolehtia. Tavaraa kun yli 50 neliön autotalliin mahtuu varasin paljon. Tiedustelimmekin asiaa projektimme eri asiantuntijoilta ja kaikki sanoivat että tämä on täysin mahdollista. Siihen saakka, kunnes tuli maatöiden vuoro. Tämä vaihtoehto nosti maatöiden hintaa erittäin paljon ja joku jopa kieltäytyi tarjoamasta, jos varastoa ei pureta ensin. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa kuin tallin purku.

Ruuveilla yhteen liitetyt elementit on mahdollista purkaa ja kasata uudelleen muualle, joten hyvän tallin heittäminen kaatopaikalle tuntui huonolta vaihtoehdolta. Onneksemme talli löysikin uuden omistajan ja sopimukseen kuului että uudet omistajat hoitavat purkutyön. Purku menikin vauhdilla ja itse olin auttamassa ainoastaan sähköjen purkamisessa ja ihmettelemässä toimintaa.

Koko seinä nousee kerralla lavalle - onneksi ovi oli lukossa.

Talli lähti ja jäljelle jäi vain lattialaatta ja perustukset. Ne olivatkin sitten meidän päänvaiva. Maaurakoitsijan kanssa sovimme perustusten koneellisesta purusta, mutta kaivinkone ei saisi isoa teräsbetonilaattaa helposti rikottua, joten meidän tuli leikata laatta kuutioiksi. Tähän vuokrasimme Ramirentilta lattiasahan, jolla leikkasin laatan noin metri kertaa metri kuutioiksi. Lattiasahalla hyvin raudoitettu betoni leikkaantui kahdessa päivässä, yhteensä noin seitsemässä tunnissa. Olisi sen toki yhdessä päivässäkin leikannut, mutta naapureiden ensimmäisen valituksen jälkeen päätin jättää loput seuraavalle päivälle.

Leikattua laattaa

Maaurakoitsija nosteli helpposti heti maatöiden aluksi betonit kuorma-autoon ja kuskasi kaatopaikalle. Betonia oli pohjassa punnitusten perusteella noin 22 tn. Purkulupaan olin arvioinut määräksi noin 16 tn, joten hieman meni arvio alakanttiin.

Tontin raivausta ja muutakin

Raksablogimme edellisestä postauksesta on kulunut jo luvattoman kauan aikaa. Laiskottelemaan emme ole kuitenkaan jääneet, vaan hommia on tehty. Itse asiassa niin paljon, että paukut eivät ole riittäneet kirjoittamiseen. Nyt syksyn alkaessa aikaa kirjoittamisellekin toivottavasti löytyy taas enemmän.

Kesälomamme ohjelmaan kuului olellisena osana tontin raivaus. Itse kuvittelin, että puutarhatontin raivaus olisi melko nopeasti hoidettu. Aikaa kului kuitenkin yllättävän paljon. Ihan koko kesää emme halunneet käyttää vain taloprojektiin, vaan aikaa piti löytyä myös perheen yhteiselle kesälomalle. Lapset saivat toivoa tänä vuonna omia suosikkipuuhiaan ja ihan mukavasti niitä saatiinkin toteutettua. Ja sitten taas touhuttiin tontilla: Tänä kesänä meidän ipanat ovat saaneet treenata sitä paljon peräänkuulutettua tylsyyden sietämistä oikein urakalla.

Tontin raivauksen aloitimme tontilla olleesta terassista, joka purettiin kahdessa päivässä. Ainoastaan ruuvipaalut jäivät maahan ja ne ammattimiehet kävivät nostamassa myöhemmin. Tarkoitus on, että samojen ruuvipaalujen päälle tehdään vielä uusi varasto.

Vanhan leikkimökin ajattelisi huitasevan maan tasalle käden käänteessä, mutta vasaroilla ja kirveellä siihenkin meni useampi päivä. Urakkaa ei tietenkään helpottanut kengän läpi jalkaan uponnut naula. Tästä opin että turvakengät ovat huomattavasti hyödyllisemmät jalassa kuin auton peräkontissa. ;)

Orapihlaja-aitaa, oksia ja puskia varten tilasimme tontille vaihtolavan. Oksia lavalle kertyi paljon, 1,3 tonnia - ja paljon jäi vielä peräkärryllä Sortti-asemalle vietäväksi (kiitos vielä peräkärryn lainasta). Tontilla oli muutamia omenapuita, pari vaahteraa ja paljon pienempiä pensaita. Puita saimme kaadettua noin kolme päivässä, kun mukaan laskee puiden paloittelut, oksien silppuamisen ja siivoamisen. Ahtaalla tontilla jokainen kaato piti suunnitella tarkasti ja siirtää tavaroita pois tieltä. Kesäsää onneksi suosi, eikä liika kuumuus haitannut töitä.

Tässä pari kuvaa kesän tunnelmista:

 

 

Meillä on rakennuslupa!

Lasit shampanjaa rakennusluvan kunniaksi

Tätä on odotettu ja jännitetty; ehtiikö lupa ennen kuin rakennusvalvonta menee kesälomalle. Oikeastaan rakennuslupa tulikin melko nopeasti ja helpolla. Aikaa meni hieman yli kuusi viikkoa, eikä muutettavaa tai lisäselvityksiä juurikaan tarvittu. Enemmänkin muodollisuuksia ja autopaikkojen hieromista. Taloon ei tullut lainkaan kommentteja tai muutoksia.

Rakennuslupaa odotellessa olemme yrittäneet etsiä maatyöurakoitsijaa. Itse asiassa sellaista on etsitty jo yli kuukauden ajan. Oletin työn olevan edes hieman helpompi. Ajankohtana kesä on ilmeisesti huono ja työtilanne urakoitsijoilla todella hyvä. Pikkuhiljaa alkaa olla jo kiire urakoitsijan valinnassa, joten toivottavasti lähipäivinä saamme vastauksen, kuka kuopat tulee kaivamaan.